Kiusaaminen ei ole naurun asia!

Koulujen alkamisen pitäisi olla iloinen asia. Siihen liittyy kuitenkin usein jännitystä ja pelkoakin; opinko ja pärjäänkö muiden mukana, saanko kavereita, pidetäänkö minusta, entä saanko kivan opettajan? Muistan Kiveriön ala-asteen opettajani Lempi Rahikaisen, joka nujersi nopeasti pienen 7-vuotiaan Annen innostuksen. Vastauksilleni hän usein tokaisi: ”Järki hoi, äly älä jätä!” tai ”Anna mun kaikki kestää!” Noh, opin ainakin kerrasta, että piste ei tule rivin loppuun vaan lauseen loppuun. Opettajan pilkkanauruun oli muiden oppilaiden helppo yhtyä. Lopulta en enää uskaltanut mennä kouluun.

Ennen kiusaaja ja kiusattava olivat usein yhtä aikaa läsnä kiusaamistilanteessa. Muistan hyvin leteistä vetämiset ja vaatteista kiusaamisen. Eräällä koulumatkalla pojat kulkivat selkäni takana, nauroivat ja heittelivät lumipalloja huutaen: ”Sulla on isoisän vanhat pussihousut!” Totta toinen puoli: Jorma-sedältä oli jäänyt hyväkuntoiset harmaat sarkahousut, joista sitten tehtiin minulle housut tanakoilla henkseleillä varustettuna. Vaatteista pilkkaaminen jatkui vielä silloinkin, kun minut oli valittu kansanedustajaksi. Nyt se oli vain siirtynyt Facebookkiin, jossa joku kommentoi, että joskohan sillä nyt olisi varaa pukeutua paremmin.

Sosiaalisen median ja mobiililaitteiden käytön yleistymisen myötä verkossa tapahtuva kiusaaminen on lisääntynyt. Kiusaaminen on helppoa nimettömästi tai keksityn identiteetin turvin. Kiusatun henkilöllisyys leviää sen sijaan nopeasti ja laajasti. Jos ennen laittoi liikkeelle huhun tai kierrätti luokassa paperilappuja, viestin perille saaminen kesti aikansa. Nyt viesti etenee netissä nopeasti kuin aivastus. Nettikiusaamisesta on tullut uusi koulukiusaamisen muoto, jossa kohdetta haukutaan, hyljeksitään tai mustamaalataan erilaisten sivustojen, sovellusten ja pikaviestien välityksellä. Kiva Koulu -ohjelman teettämään tutkimukseen vastanneista peruskoululaisista 2-5 prosenttia koki tulleensa nettikiusatuksi. Nettikiusaamiseen ei liity fyysistä kontaktia, mutta se voi olla jopa julmempaa kuin kasvokkain tapahtuvaa kiusaaminen. Virtuaalimaailmassa lasten ja nuorten kyky arvioida tekojensa seurauksia hämärtyy.

Jokaisella oppilaalla on perusopetuslain mukainen oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Opetus- ja kulttuuriministeriö asettikin vuonna 2016 työryhmän pohtimaan kiusaamisen ehkäisyä ja koulurauhaa. Opetuksen järjestäjä voi käyttää vain laissa säädettyjä puuttumis-, turvaamis- ja rangaistuskeinoja. Mikäli oppilaan toiminta täyttää rikoksen tunnusmerkit eikä toimintaa saada loppumaan, koulun tulee ilmoittaa teosta poliisille. Poliisiviranomainen arvioi asiaa rikosoikeudellisesta näkökulmas­ta. Oppilaan rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15 vuoden iässä, eikä alaikärajaa ole vahingonkorvausvas­tuulle säädetty. Pitkittyneissä kiusaamistapauksissa opetuksen järjestäjällä on velvollisuus arvioida myös ilmoituksen tekemistä lastensuojeluviranomaisille.

Työryhmä painotti, ettei kiusaamisen vastaisessa työssä ja työrauhan edistämisessä ole kyse vain oikeudellisista keinoista, vaan työssä korostuu ensisijaisesti koulujen ja oppilaitosten toimintakulttuuri sekä toimintatavat. Kiusaamistapauksia syntyy lisää, mikäli koulun toimintakulttuuri ja kiusaamista tukeva ympäristö eivät muutu.

Jätin tällä viikolla ministerille kirjallisen kysymyksen liittyen nettikiusaamiseen ja siihen, miten työryhmän tuloksia on hyödynnetty. Lainsäätäjienkin on pysyttävä ajan hermolla ja pyrittävä luomaan edellytyksiä puuttua myös netissä tapahtuvaan kiusaamiseen.

AnneLouhelainen
Hollola

Sinisen eduskuntaryhmän kansanedustaja Anne Louhelainen Hämeen vaalipiiristä, Hollolasta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu